Hmm…
Kummallinen fiilis. Pitkästä aikaa olisi mahdollisuus kirjoittaa jotakin ihmistenkin luettavaksi, mutta pää on tyhjä. Tai ei ihan, ennemminkin liian täynnä eikä tiedä mistä alkaisi purkamaan!
Mulla alkaa olemaan vissiin jokin piilevä 30-kriisi. Mun ihana ja suloinen, 11-vuotias kummityttöni seurustelee ensimmäistä kertaa ja ei, mä en järkyttynyt siitä. Järkytyin siitä että jos se tyttö kerran on jo niin vanha että pojat ei oo enää hyi yök, niin mä olen myös vanha.
Sen, ettei olekaan enää teini tajusi silloin kun nuo suloiset solttupojat alkoi järjestään olemaan kaikki mua nuorempia. Ja nyt ei voi enää oikein fanittaa ketään noita sm-tason pelaajiakaan (lätkä, jalis, koris) kun melkein poikkeuksetta ne perkeleet on: mua nuorempia! Kuten kaiken maailman missit ja misterit yms.
Ehkä mun on aika siirtyä keski-ikäisiin yritysjohtajiin…?
Waikiki aka Meduusa
P.S. Eikä mun vanhempani eikä siskoni ole vanhoja!!! Ei tietenkään, muutenhan mäkin olisin…?!