Huomasin juuri mietiskellessäni menneitä asioita ja ihmisiä, miten miellyttämisen haluisia (suoraan sanottuna perseennuoleskelijoita) jotkut on. Ollaan niin samaa mieltä kaikesta aina, ja peesataan jokaista mielipidettä oli se miten kärkäs vaan. Ja sitten kun tiet erkanee, tehdään juuri päinvastoin kun on juuri hetki sitten vannonu että hän ei sellasta ymmärrä eikä ikinä tee. No, itse en vieläkään ymmärrä enkä aio enää tehdä. Kaks kertaa riitti eikä ollu mun juttuni. Ei johdu ihmisistä itsestään, ihania tuttavuuksia melkein jokainen. Johtuu siitä, että se kaikki on niin julkista ja tuntuu että (typeriä) asioita tehdään juuri nimenomaan siksi että saa sitten mainostaa kaikille kovaan ääneen miten hölmö oli, ja saa sillä itselleen huomiopisteitä. Mitä tyhmempi olit ja mitä enemmän joit, sitä suositumpi tulet olemaan. Lisäkiihoketta tuo jos onnistuit kopeloimaan jonkun persettä, tissejä tai jopa nusasemaan. Johan ropisee huomiota niin paljon ettei muuta enää malta tehdäkään kuin raportoida kaikki mahdollinen paskalla käynnistä läheisten kuolemaan.
Ehkä mä en vaan tajuu, mikä ei sinänsä ole uutta. IRL veti mut takas puoleensa ja hyvä näin. On helppoo olla onnellinen <3 Siinä avautuminen. Tää päivä oli ihanan kesäinen taas kerran. Ulkona oltiin aamusta iltaan, päikkärit tietty käytiin nukkumassa välillä ja nekin vetäsin ite parvekkeella kuola poskella bikinit päällä. Rannalla käynti oli illan kohokohta pikkulikalle, ja kivasti se siel väsähtikin kun tuhina rupes kuuluu 5 min sänkyyn peittelyn jälkeen. Kohta nukkuus. Yksin tällä kertaa. Veikkaan kyllä, että kohta lähtee viesti eräälle tulisko kuitenkin uniseuraks. Tuli jo ikävä. Viikonloppu ollaan ihan kaksin, jos ei tuu lähettyä ihmisiä kattoos kylille. Jokseenkin hassua, kun on sama kaveripiiri. Ihan ku olis vanha tuttu vaikkei oo vasta ku reilu puol vuotta sitten tavattu ekan kerran. Baarissa n. miljoonan promillen humalassa. Ja multa meni puol vuotta ottaa siihen yhteyttä. Hiljaa hyvä tulee?