Uudenvuoden lupaus on kutakuinkin pitäny siinä mielessä, että oon edelleen sinkku. Pientä epävakautta on välillä ollu sen suhteen, mutta niin säälittäviä yrityksiä ettei niitä voi laskea miksikään. Just sellasia juttuja, joita ei muista enää parin vuoden päästä. Onneksi. Olis voinu jokaisen jättää väliin, enkä tosiaan koe oppineeni mitään elämää suurempaa keneltäkään. Tai no joo: en enää ikinä sekaannu niin tuuliajolla oleviin ihmisiin. Oon ite liian huithapeli että pystyisin olemaan kenenkään ankkuri tai turvallinen satama. Päinvastoin, kaipaan juuri sellasen ihmisen elämääni keneen voi luottaa ja kenestä tietää että sen lähellä ei tapahdu mitään pahaa. Semmosen ihmisen kanssa osaa itekin rauhottua ja asettua aloilleen. Toivoisin ainakin.
Nyt tuli niin hiljasta että melkein vois luulla että täällä nukutaan. Digipoksikin lopetti vammailun, uhkas rikkoa itsensä jos kosken kaukosäätimeen..Wtf? Luuli varmaan että meinaan heittää sen seinään. En nyt, säästän parempaa hetkeä varten.