…Jolloin kaikilla muilla (jokaikisellä maapallon asukkaalla) on jotain kivaa menoa, tekemistä, juomista, syömistä, hauskanpitoa, naurua, ilakointia ja rentoutumista. Paitsi mulla. Syön purkkaa, kuuntelen kun tuo yks apina piereskelee ja nauraa päälle, katselen ympärilleni levittyvää, siivousta odottavaa kaaosta, päätä särkee, poskiontelot tukossa, keuhkot täynnä hyytelöä mikä ei lähde pois varmaan ikinä, miljoona eri leivonnaista odottaa leipomista (onneks vasta huomenna)…
Siihen päälle uhmakohtauksia, kyselyiän parhaimmistoa, lohduttelua, ruokkimista, juottamista, pissittämistä, ulkoiluttamista, nukuttamista sun muuta mitä mieleen juolahtaa milloinkin.
Jos sunnuntaina klo 12 koti loistaa puhtaana, tyttö on kuin prinsessa, itse näytän siedettävältä ja leivonnaiset on onnistuneet täydellisesti, voin sanoa, että oli sen arvoista ja palkitsen itseni ruhtinaallisesti menemällä nukkumaan ennen yhdeksää. Jos pääsen.
Nyt litra teetä ja paluu siivouksen ääreen. Taas pitää olla marttyyrina vaikka voisin ihan hyvin siirtääkin juhlat. Sädekehän kiillotusta.