Voisinpa tehdä sulle asiat helpommiksi. Kertoa sulle miten toimia, sanoa mikä on oikein ja mikä väärin. Vaikeampaa asiaa et olisi voinu kertoa. Olisit ollu mieluummin vaikka varattu. Sen olis voinu käsitellä, lokeroida ja arkistoida jonnekin syvälle muistoihin. Mutta ei tätä. Mietin olisko helpompi vaan unohtaa. Mutta kolahdit. Pahasti.
Olisitpa ollu vaan yks niistä jotka tulee ja menee, joita ei lopulta edes ajattele. Kymmenen vuotta sitten en kiinnittäny suhun edes huomiota. Olit vaan yks massasta. Nyt en muuta nähnytkään. Pelottavaa.
Miten tässä käy? Monta vaikeeta kuukautta, ja alku on vasta edessä. Alku, joka ei pääty ikinä.