Jos koko yö menee nähdessä outoja unia, on sama vaikka se menisi valvoessa. Sen verran hikisenä heräs aamulla ettei edes aamujumpasta erottanu tuliko uudet hiet päälle vai menikö vanhoilla liukkailla.
Nyt olis yks vapaapäivä ja sitten äitienpäivä. Se menee luultavasti samaan tyyliin kuin edellisetkin, mummolassa. Ruusun sain jo ja lahja on kuulemma piilossa, pitänee sunnuntaina soittaa piilottajalle että missä lie.
Äitille pitäis käydä ostamassa kukkia, mummon haudalle myös jotain pientä. Sitä on ikävä vieläkin, vaikka on ollu poissa jo 13 vuotta. Ja vanhaa mummolaa, kesäiltoja, saunaa, kasvimaata, perunapeltoa, huoletonta ja turvallista oloa. Se oli semmonen paikka, missä kaikki oli aina hyvin eikä tarvinnu murehtia mistään. Nykyään siitä ei ole paljoa jäljellä, pelkät muistot.
Näinköhän mummolastakin unta kun se on nyt niin vahvasti mielessä, vai johtuukohan tää muistoissa hempeily aamukasteen tuoksusta mikä äsken puski parvekkeen ovesta sisään. Kohta se vaihtuu kaupunkipölyn ja pakokaasun löyhkään ja tipauttaa todellisuuteen. Luulin muuttuvani kaupunkilaiseksi kaupunkiin muutettuani, mutta niin ei käyny eikä tule käymään. Kaipuu takaisin maalle on sitä vahvempi mitä kauemmin täällä melussa ja kiireessä asuu. Tänään taidetaan mennä lähimpään metsään retkelle…
[url=http://www.youtube.com/watch?v=zAVSNnvzjlw]Mummolle <3[/url]