Kohta pääsee taas jännäämään. Se on maailman kamalin tunne, kun näkee että lippu nousee ylös, moottorit jyllää, lippu viuhahtaa ja kaikki lähtee yhtenä ryppäänä kohti ekaa mutkaa. Ei pysty hengittää, sydän hakkaa niin kovaa ettei tiedä lyökö se vai onko pysähtyny, haluis pistää silmät kiinni mutta pakko ottaa valokuvia, kädet tärisee ja melkeen rupee itkettää. Sitten se katoaa näkyvistä ja saa odotella hengitystä pidätellen, sekunteja laskien koska se taas ilmestyy. Miksei sitä jo näy? Kyllä sen olis jo pitäny ehtii tohon hyppyriin..Ai siinähän se on.. *huokaus*
Kohta eväitä tekemään ja pakkaamaan pikku apinalle viihdykettä ja lämmintä vaatetta mukaan. Sain sen jopa nukahtaa päikkäreille *jei*
Ensin käyn ansaitulla tupakalla…