Taas (!, jo nyt?! Näinkö pian?)
On se aika vuodesta kun alkaa joulu painamaan päälle. Aika ahdistavaa aikaa, mutta kuitenkin odotuksen täyteistä.
Monena vuonna se on tuonut mukanaan riitoja, surullisia ihmisiä, ahdistavia muistoja ja vielä vähän lisää surua. Iloista ja onnellista Joulua voin yrittää kaivella varhaisimmista lapsuusmuistoistani, ajoista jolloin täti ja mummi vielä kävivät ihanan ydinperheemme luona viettämässä joulunaikaa. Aikaa jolloin äiti vielä teki laatikot itse ja lahjapaketissa luki vapisevalla kaunokirjoituksella ”terveisin Ketolanmäen pukki”. Silloin kun avasin onnellisena paketin, jossa oli karvainen mato tai käsinukke-laiskiainen.
Aamulla Lumiukko televisiossa viihdytti minua ja veljeäni. Äiti hääräsi keittiössä, isi nukkui. Mies kun oli valvonut yöllä kinkun paistamista. Joululaulut soivat radiosta ja käytiin koko perhe hautausmaalla laittamassa kynttilöitä. Silloin luntakin oli metritolkulla, niin ettei kunnolla kävelemään päässyt!
Toista se on nyt aikuisena. Ystävä sanoi joskus, että lapset tuovat joulun. Yhdyn tähän ajatukseen. Ei se ole aikuisena samanlaista laittaa joulua, varsinkaan jos ei ole lapsia. Lapset osaavat nauttia niistä arkisista askareista, jotka joulu tuo tullessaan, aivan eri tavalla kuin aikuiset. Iloa löytyy, piparkakkutalon rakentaminen on suuri seikkailu. Kinkun paistaminen suurta salatiedettä, jonka vain isi osaa, ja haudan kynttilän sytyttäminen pyhän hartauden ja hiljaisuuden hetki.
Toista se on näin aikuisena. Muka kiire ja ”pitää tehdä”. Hauska ja rento yhdessä olo katoaa joululahjarynnäkön alle. Ostetaan saarioista, kun se on niin helppoa ja kätevää lämmittää uunissa. Niin ja ne kaupanpiparitaikinat on ihan melkein yhtä hyviä ku oma tekemät. Ai niin, ja pitää muistaa säästää lahjapaperit, että niitä voi käyttää sit ens jouluna.
Mistähän sitä sit immeinen nauttis jos ei niistä arkisista? Jotenkin jos pystyis hiljentymään ja hiljentämään ympäröivän maailman pois ja palaamaan siihen Lapsuuden Jouluun. Näkemään sen hyvän ja sen taian joka silloin ihmisten silmissä silloin loisti. Voisi toivottaa Hyvää Joulua hymyssä suin, nukahtaa höyhensaarille Untamon viereen.
