Ja taasko on perjantai? Olin jo kirjoittamas otsikkoon lauantai, mut sit tosissaan aloin miettimään tuota päivää. Niinpä niin. Aika menee jotenkin ihan liian nopeeta, tai sit hitaasti. Maalailin aikani kuluksi pari tuntia, ilmeisesti sen verran syvennyin että meni viikonpäivätkin sekaisin.
Mua alkoi taas kerran rassaamaan se, että olen niin yksin. Siis en oikeestaan edes koe olevani yksinäinen. Yksin vain. Kyllästyttää aina kehitellä jotain puuhaa juttuseuran puutteessa. Okei, siis tää oikeastaan liittyy mun työelämääni ja sit näihin viikonloppuihin. Töissä mä olen tosiaan hyvin paljon omissa oloissani. Ei siellä nuo duunitehtävätkään kamalasti päätä vaivaa. Aika paljon rutiini hommaahan se on ja osaan hoitaa hommani sen suurempia pähkäilemättä.
Ihmiskaveria mulla ei oikeastaan ole kuin tauoilla. Tylsää. Kaipaan läpänheittoa, toisten tarinoiden kuulemista. En oikein pääse kokemaan sellaista yhteisöllisyyttä ja hyvää meininkiä, jota työkaverit loisivat ympärilleen. Mulla on hirveän irrallinen olo siellä. Kerran kuussa on osastokokoukset, ja sit satunnaisia palavereja. Mut ei ne mitään anna, koska henki ja meininki puuttuu.
Mä en tiiä kauanko jaksan tämmöistä. Olen jo puhunutkin esimiehelle alustavasti pitäväni helvetin pitkän vapaan ensi vuonna. Saas sitten katsoa tuleeko siitä mitään. Oikein inhottaa oma elämäni tällä hetkellä. Kaipaan ihmisiä ja seuraa. En kuitenkaan kaipaa piletystä jne. Vaan ihan arjessa, ja varsinkin töissä.
Se, että mulla on typerä välimallin koulutus ei auta asiaa työmarkkinoilla pätkääkään. Merkonomin paperit ei paljo paina, kaikki ottaa tradenomeja. Mä olen viimeisen vuoden aikana hakenut 5 työpaikkaa, ja eivät ole edes haastatteluun pyytäneet. Ja noita sopivia paikkoja ei ole montaa, ei tällä koulutuksella ja työkokemuksella. Kun on 10 vuotta ollu samas lafkas töissä, ni ei voi paljon kokemuksesta puhua. Aikalailla yksitoikkoinenhan tuo CV on. Oikein vituttaa tää meikäläisen uravalinta.
Vaikka toisaalta, minkä sille enää tekemilleen valinnoilleen mahtaa. Ainahan sitä vois jatkokouluttaa itteensä. Mä olen miettiny pääni puhki mitä tahtoisin. Viime keväänä hain yliopistoon. Ylläri, en päässy. Ja sit mulla lopahtikin mielenkiinto, mulla olis vielä tää syksy aikaa suorittaa kirjatentit, mut en vaan saa irti itsestäni, en ees yritä. Mikä siis vaan kertoo sen, että ei kai mua sit oikeesti nappaa. Mä olen niin sekaisin noiden haluamisieni kanssa, että en sitten saa mitään päätöstä tehtyä. Aargh.