Heräsin ja sitten en. Herätyskellostani ei ollut vastusta ja käänsin kylkeä. Jossain vaiheessa join kahvia. Mikä päivä. Mietinnässäni oli vain yksi kysymys, muilla kysymyksillä ei ollut enää sijaa, merkitystä elämässäni. Jotkut voisivat pitää moista turhana, suorastaan hölmönä. Niin kuin minäkin.
Kysyin titenkin ”Miksi?”. Ihmisyyden perimmäinen kysymys. Mikä ohjaa kättä? Mikä ohjaa ajatusta? Miksi? Vetoaisinko jumaliin? Pahoilaisiin? Meluaviin naapurien penskoihin? Miksi? Oliko vika Vanhasen politiikassa? Suurvaltojen? Kunnallispolitiikassa? Miksi?
Kirjoittaessani näitä rivejä Kysymys piinasi minua edelleen. Vastausta etsiessäni jäin yhä pohtimaan, miksi liityin jälleen Cityyn.