Käytiin rakkaan Murmeliinini kanssa katsomassa Narnian tarinat – Prinssi Kaspian. Elokuva oli ihan hyvä, olen aina ihmetellyt mitenkä elokuvien arvostelijat saavat niin paljon tekstiä elokuva arvosteluihinsa… Minä vain katson kuvan enkä sen kummemmin arvostele sitä, kuva on joko hyvä tai sitten ei ja tämä kuva oli mielestäni hyvä.
Hoksasin elokuvan loputtua vallan mielenkiintoisen asian… Minulle ei tullut minkäänlaista pakottavaa tarvetta saada popcorneja! Tavallisesti aina elokuvissa käydessä popparit tuoksuvat nenääni niiiin maantaivaalisen hyviltä että on melkein kuola poskella, mutta nyt hajun tunkeutuessa nenääni ajattelin vain, että ”kas, popcornit tuksuu” eikä tullut minkäänlaisia mielihaluja syödä niitä. Valtavaa kehittymistä! Olen niin onnellinen!
