On karannut vuosien mittaa pikkuhiljaa kauemmas ja kauemmas selkärangasta. Masentavaa. Kun vain kaikki voisi tapahtua ajatuksen voimalla… Vaan kun ei niin ei, vaikka ei se ainakaan yrittämisen puutteesta kiinni ole.
Koko ikäni olen odottanut sitä ”oikotietä oneen” ja nyt se vihdoin ja viimein minulle kerrottiin. Korvaan laitettava akunasta. Pieni nitojan niitiltä näyttävä juttu, joka laitetaan korvaan… Vähentää makeanhimoa, pienentää mahalaukkua ja piristää mieltä ja kehoa. Täydellistä! Vai onko? Se selvinnee kuukausien/ vuosien varrella. Kävin 30.6. lääkärillä, joka asensi nastan korvaani.
Vielä ei mitään mullistavan erillaisia tuntemuksia havaittavissa, mutta jotain sentään. Tänään tuntui olo pirteämmälle kuin pitkiin aikoihin ja töissäkin oli hyvä päivä. Maha tuli melkein ähkyyn sillä määrällä millä normaalisti nälkä lähti nipin napin pois. Ja mikä parasta! En ole himoinnut namia! Koko viikon olen ollut ostamatta makeaa… Paitsi kesä kun on niin on tullut kyllä jäätelö päivässä syötyä, mutta huisia edistystä kuitenkin.