Jonkin asteinen masennus on kalvanut sisintäni männä kuukauden. Vuoden olen töitä raatanut siinä uskossa ja toivossa, että saisin vakituisen paikan… Vaan enpä ole sitten raatanut tarpeeksi! Pari kuukautta sitten minulle tehtiin selväksi ettei tulevaisuutta ole. Viimeinen työpäivä nykyisessä työpaikassa on 11.7.
Kaikki on mennyt päin peetä sen jälkeen kun sisäistin asian ettei töitä jatkossa ole. En ole jaksanut hyvmyillä asiakkaille, en ole jaksanut juosta paikasta toiseen pää kolmantena jalkana.
Mutta jotain valoisaa sentään! Maanantaina on työhaastattelu! Nyt vain sitten odottelen intopiukeena, että viikonloppu matelisi ohi ja olisi jo maanantai. Sitten vielä kun saisi kehiteltyä jonkin oivan ”jutun” jolla erottuisi niistä muista 49:stä haastateltavasta… Ideoita?