Alan tosiaan olemaan melko rasittunut. Välillä tekisi jo mieli olla sillä saamapuolella itsekin. Tuntuu kuitenkin siltä ettei koskaan pysty olemaan niin hyvä että se palkittaisiin edes jotenkin. Kuulostaa varmasti kovin kiittämättömältä, mutta sitä se ei ainakaan omasta mielestäni ole. Huomenna olen luultavasti jälleen toista mieltä. Ehkä en vain osaa toivoa niitä oikeita asioita. En ainakaan itselleni. En kykene olemaan tarpeeksi itsekäs tässä maailmassa. Maailmassa jossa ihmisarvon ensimmäinen ja tärkein mittari on raha.
Pyrin tekemään oman osani täällä. En revi voittoja toisten selkänahoista. En puukota selkään. En puhu paskaa selän takana. En kerro muunneltua totuutta saavuttaakseni taloudellista, tai minkään muunkaanlaista hyötyä itselleni. En vähättele muita ihmisiä. En kilpaile paljoa muusta kuin olemassaolosta. Olen siis lähes kaikilla talouden mittareilla mitattaessa pelkkä hylkiö. Tai oikeammin ehkä täysi 0. Maksan kyllä veroja, mutta summat eivät kenenkään päätä huimaa. Se on tosin myös myönnettävä, etten kaikesta huolimatta pysty olemaan aina rehellinen. Se taitaakin olla ainoa syy miksi olen vielä hengissä.
Tyhjentävää tekstiä. Oma takkini tyhjeni ainakin entisestään. En aio muuttua, muuttui maailma sitten millaiseksi tahansa. Onnen hetket saavat minut riutumaan, mutta ne pitävät minut kuitenkin vielä myös hengissä.