Mitättömänä osana ei yhtikäs mitään, ja silti saan tuntea nahoissani ihmiskunnan viimeiset pyristelyt koko voimallaan. Selkäranka rytkyy jo taakan painosta, mutta meikä poika se vaan huutaa lisää löylyä tuskissani. Kaikki tahtovat vain päästä nauttimaan niistä viimeisistä hedelmistä suurimman osan samalla jatkaessa toivotonta kamppailuaan henkensä pitimiksi. Jää tällä kerralla paatos kovin laimeaksi, sillä tämä uuvuttava maratonipahoinpitely on jälleen kerran pusertanut voimat pihalle tästä vastarinnan kiiskestä. Voisko joku jo pistää stopin tälle jatkuvalle väkivallalle?
Siinä vaiheessa kun käännän lopullisesti kaikille selkäni on taistelu viimein hävitty. Se päivä lähestyy vääjäämättä, eikä ketään kiinnosta tarpeeksi, sillä enhän tehnyt kuitenkaan lopulta sen erikoisempaa vaikutusta yhtään kehenkään. En ainakaan tarpeeksi hyvää. Kaikki halusivat vain lisää, ja lisää, ja lisää… Minulle, minulle, minulle… Maailma on todellakin jo pilalla. Ei tätä korjaa enää mikään. Kärsimys vain jatkuu ja syvenee. Se on kuitenkin tulossa päätökseen. Oli lopullinen tuomio mikä tahansa, niin olen jo jonkin aikaa kilpaillut enää ainoastaan itseni kanssa. Tässä kisassa ei ole kuin yksi häviäjä, sillä vastustajia minulla on näemmä loppuun saakka pilvin pimein. Sellaista vastaan on varmasti turvallisentuntuista käydä joka ei näytä laittavan millään tavalla kampoihin. Harhautus on toiminut varsin onnistuneesti. Ansa on jo lauennut, mutta sitä eivät nämä ahneuden sokaisemat oliot ole tajunneet, vaan etenevät yhä syvemmälle totuuteen.