Tämä maa on mätä. Pitkällisen harkinnan ja pohdiskelun jälkeen tulin tähän lopputulokseen. Se mätäni niiden kaikkien juhlapuheiden, herrasmiessopimusten ja kultaisten kädenpuristusten aikana. Lahoaminen alkoi siitä kun myyrät päästettiin rauhassa juurien kimppuun. Yhteiskuntamme juuriston nakerrettuaan tuholaiset siirtyivät seuraavalle tasolle tekemään tihutöitään. Latvaosasto tähyili ainoastaan kauemmas horisonttiin ja onnitteli toinen toistaan aina vain pidemmälle horisonttiin nähdessään. Valtiolaivan kapteenit sekoittuivat köysiin ja oman laivan merirosvot vetivät heidät surutta kölin ali.
Tässä ei taida auttaa enää edes amputaatio. Pahoinvointi tuntuu jo niin voimakkaana sisältäpäin. Mieletmyrkyttävä aines on ottanut jo leijonan osan haltuun maastamme. Suomineito vaikuttaa enää kituvalta elinsiirtopotilaalta. Syöpä on runnellut jo suuren osan välttämättömistä sisäelimistä. Elimet ovat lähes valmiita lakkaamaan toimimasta. Sopivia luovuttajia on turha koittaa etsiä. Niitä ei löydy edes mustasta pörssistä. Ainoastaan ihme voi enää pelastaa yhteiskunnan lopulliselta rappiolta.