Joskus meillä kaikilla on mahdollisuus valita. Juontavatko väärät valinnat juurensa niihin hetkiin joina emme voineet valita, vai pelkästään omiin mieltymyksiimme? Kuka on mielestäsi päättänyt ne asiat joista pidät? Onko ympäristö muokannut väkivalloin mieltymyksesi? Kykenetkö ajattelemaan omilla aivoillasi olematta itsekäs? Näistä kysymyksistä mikään ei taida olla sellainen johon olisi syytä suhtauta liian kevytkenkäisesti. Jotkut saattavat kylläkin pitää niitä yhdentekevinä. Omalta kohdaltani voin todeta etteivät ne ole ollenkaan yhdentekeviä.
Maailma alkaa entistä enemmän näyttämään siltä että ihmisten itsekkyys johtaa siihen lopulliseen rappioon. Tärkein kysymys onkin ehkä juuri se mitä kukaan siitä lopullisesta tulemasta hyötyy. Koko järjestelmä on ehkä kumottava hallitusti jos edes ihmisen olemassaoloa halutaan jatkaa pidempään. Itsekkyydelle ei löydy sijaa omistuksen muodossa. Sitä olisi ollut syytä rajoittaa jo hyvän aikaa sitten. Toki yrityksiä on ollut, mutta uuden vallan myötä on löytynyt myös niitä joille pelkkä valta ei riitäkään. Karrikoidusti voidaan ehkä sanoa että juuri nämä henkilöt ovat saaneet aikaan sen suurimman pahan maailmassa.
Rakkaus on suurin voima maailmassa edelleen. Ne jotka käyttävät sitä tieten tahtoen hyväkseen, ovat suurimpia syypäitä vallitsevaan tilaan maailmassa. Ainoa oikea rakkaus on rakkaus ihmistä kohtaan. Kun sen ymmärtää niin voi rakastaa myös ympäröivää luontoa. Mikään luonnossa ei ole itsekästä. Ainoastaan ihmisen luonnossa on itsekkyyttä. Luonnossa kaikki tapahtuu selviytymisen ehdoilla. Ihminen on erikoinen poikkeus. Ihminen kykenee järkyttämään luonnon tilaa omilla toimillaan. Ihminen ei tee sitä pelkästään selviytyäkseen. Voidaanko monienkaan kohdalla puhua enää ihmisyydestä? Ehkä uusi vallitseva, ja hallitseva laji onkin itsetys. Tälle uudelle lajille ei vain enää löydy paljoa enempää hallittavaa. Loppu on lähellä.