En rakasta itseäni tarpeeksi ollakseni itselleni se oikea. Tiedän jo suunnilleen mitä etsin, mutta se löytäminen onkin se vaikeampi juttu. Etsiminen ei nyt vaan satu olemaan se mun juttu. Olen huomannut sen ettei ole mitään väliä sillä etsiikö aktiivisesti vai passiivisesti kumppania. Aktiivisemmin naisista kiinnostuessa saattaa määrällisesti olla ehdokkaita enemmän tarjolla. Määrä ei kuitenkaan millään lailla pysty korvaamaan laatua. Passiivisessa tyylissä jäädään myöskin määrällisesti tavoitteesta. Tavoite on vain ”se oikea”.
Eräs ihastukseni kohteista peräänkuulutti aikanaan niitä havuja. Jotain samansuuntaista olisi nyt haussa. Koivulakin ponnisti melko pitkälle listoilla ennen avioitumistaan. Myönnetään että Ropoakin joskus salaa ihailin. Kukaan ei ole Seppälä syntyessään. Jutun taso alkaa olemaan sitä luokkaa että sietäisin jo saada HALOSTA! Ei sammu Liekkini mun vaikka jäisi eläkkeelle. Löytyisikö jostain lopulta sitä tarvittavaa Canthia?
Kuten jo varmaankin kaikille kävi selväksi, niin en todellakaan vaadi naiseltani liikoja. Toivottavasti joku vastaa lopulta huutooni…
Laatua perkele!