Usein kirjoittaminen alkaa itse kirjoittamisesta. On kuitenkin myös hetkiä jolloin kirjoittaminen lähtee liikkeelle otsikosta. Tämä on yksi niistä hetkistä. Minulla on hihassani muutamia lyömättömiä otsikoita. Oikeastaan ne ovat nimiä tuleville kirjoille. Tarinat ovat jo valmiina. Ainoa asia mikä on vielä kesken, on niiden kokoaminen kokonaisuuksiksi. Kyseessä on suuri palapeli johon syntyy kuitenkin koko ajan myös lisää palasia.
Onko kukaan muu koittanut kasata palapeliä josta puuttuu paloja?
Nyt en tarkoita ainoastaan perinteisiä palapelejä jotka ovat usein kaksiulotteisia, ja jotka muodostavat yleensä jonkun tietyn kuvan. Kasaamista helpottaa huomattavasti se jos tietää valmiiksi että paloja puuttuu. Vielä enemmän helpottaa tilanne jossa tiedät puuttuvien palojen määrän. Asiat yksinkertaistuvat entisestään mikäli tiedät mistä kohdasta palat puuttuvat. Helpoin tilanne on silloin jos olet joskus nähnyt palapelin valmiina (esim. pakkaus tai valokuva).
Onko mitään järkeä kasata palapeliä josta tietää puuttuvan paloja?
Palasien etsiminen ja löytäminen antaa ainakin itselleni tällä hetkellä enemmän kuin vain palapelin mekaaninen kokoaminen. Olen pitkään yrittänyt kasata palapeliä ilman että olen tiennyt palasia edes puuttuvaksi. En ole mielestäni tehnyt turhaa työtä, vaan pikemminkin harjoitellut itse kokoamista. You have to know the basics to advance. Kokemuksen myötä on myös alkanut hahmottumaan niiden puuttuvien osien koostumus. Etsiminen tekee hommasta hyvin mielenkiintoista. Välillä se etsiminen saattaa käydä turhauttavaksi. Silloin on syytä muuttaa strategiaa. Puuttuvia palasia on mahdollista luoda myös itse. On vain kyettävä yhdistelemään kaikkea mahdollista mahdollisuuksien mukaan. Siinä piilee se todellinen juju.
Now i know how big the picture really is.