Tusku oli pienenä poikana suosikkileikkini. Sitä leikittiin milloin missäkin. Erilaisia paikkoja riitti pihapiirissä ja lähimaastossa. Oli metsää, kallioita, rappukäytäviä ja kellareita. Kaikista hauskin paikka taisi kuitenkin olla rakenteilla oleva kuusikerroksinen kerrostalo. Kukaan ei muistaakseni oikeasti loukkaantunut niissä leikeissä.
Leikki kehittyi lopulta siihen suuntaan että panttivankien ottaminen oli se juttu. Mikään ei ollut niin hauskaa kuin vihollisen yllättäminen hyvästä piilosta, ja tietysti vangitseminen.
Asevarustelu tuli leikkiin mukaan jo melko varhaisessa vaiheessa. Vangit oli luonnollisesti tutkittava kunnolla kiinni otettaessa. Melko usein jäi kuitenkin vangitsijoilta joku ase huomaamatta, ja näin ollen osat vaihtuivat. Vangitsijoista tulikin vangittuja. Asekehittely meni lopulta jo niin pitkälle, että lopulta aseiden löytäminen vangituilta oli lähes mahdotonta. Aseiksi kelpasivat jopa legoukkojen pyssyt. Eihän niitä voinut millään löytää vangittujen vaatteista. Hauskaa siis oli. Sen muistan varsin hyvin.
En pidä sodasta. Sodan merkitys on muuttunut. Sotiminen ei ole ihmismäistä käytöstä. Sodassa ei ole enää minkäänlaisia sääntöjä. Säännötkään eivät tosin tee sodasta yhtään sivistyneempää toimintaa. Ne jotka tämänkertaisen (tämän viimeisen) aloittivat, eivät tainneetkaan tietää mikä olisi panoksena. Sodassa ei koskaan ole voittajia. Tässä viimeisessä on kuitenkin vain yksi häviäjä. Ihminen.
Se etten pidä sodasta, ei todellakaan tarkoita sitä ettenkö kykenisi sotimaan. Asevarustelulla on tapana saavuttaa aina vain totaalisempaa tuhoa aikaansaavia välineitä. Mitä pienempiä, sen parempi. Mikä onkaan nanon jälkeen seuraava askel varustelussa? Tiedän vastauksen. Monille se saattaa tulla yllätyksenä. Se on none. Hävitys on siis totaalinen.
Täällä on kaivettu verta liian monesta väärästä nokasta. Sodassa vihollisen julmuudet kääntyvät aina tekijäänsä vastaa. Tämä sota ei poikkea tavanomaisista siinä mielessä yhtään. En aio katsoa kertaakaan enää läpi sormien. On tullut aika vastata. Valheet polttavat kertojaansa, eikä totuus pala vieläkään puhki.