Koska kaikenlaista tuntuu sattuvan jatkuvasti, niin ajattelin niistä kirjoittaa tänne muutaman rivin. Voi olla että tekstissäni on kirjoitusvirheitä tai muotovirheitä, mutta ei viitsi stressata niistä. Maailmassa on valtavasti muutakin stressattavaa, joten ei käytetä tässä siihen erergiaa.
Eräänä päivänä…
Olipa erikoinen ja pysäyttävä tapahtuma… olin asioillani Ikeassa, siis etsimässä huonekaluja. Olin jo lähdössä ja silmääni osui eräs mustavalkoinen sisustustaulu/juliste. Se oli mustavalkoinen ja kuvasi ilmeisesti bensa-asemaa ja Punaista Corvettea. Tilanne oli jotenkin pysäyttävä. Kuvasta mieleeni painui yksityiskohtaisesti vain kyltti jossa englanniksi kerrotaan pysäköinnin olevan sallittua vain Corvetelle ja tuo Punainen, ehkä 63 vuoden Corvette. Ajatus pysähtyi, kunnes se tapahtui!!
Kyseisen taulun eteen käveli jumalaisen kaunis nainen. En tarkoita hyvännäköinen vaan KAUNIS!! Oli kuin hän olisi juuri pysäköinnyt tuon Corveten ja noussut autosta. Jalassa farkut ja tummat pitkät hiukset avoimena, kädessään kaksi sisustustaulua, hän katseli tuota Corvette taulua arvostelevasti. Kokosin itseni ja yritin olla tuijottamasta hänen kauniita punaisia huuliaan ja suustani kuului, ”tuo taulu sopisi sinulle tosi hyvin”. ja jatkoin ”vielä kun laitat oikein punaista huulipunaa, sovit hyvin tuohon tauluun” sopersin… Hän kiitti minua ja totesi päätöksen olevan nyt helpompaa… poistuin paikalta.
Päässäni jyskytti, kävelin kassojen ohi… kassojen jälkeen pysähdyin ja olin kuin olisin ollut eksyksissä. Mitä oli tapahtunut, en saanut hänen kasvojaan mielestäni. Päätin ostaa kahvin ja pehmiksen, jotta saisin hetken aikaa koota ajatukseni. Huh olinko ihastunut ensisilmäyksellä? Poltin kieleni kahvissa, saamari.
En muista koskaan nähneeni mitään niin kaunista ja pysähdyttävää.
Kahvia nautiessani ja katsellessani esitettä huonekalusta jota olin ollut ostamassa, näin hänet taas, kassalla…
En voinut muuta kuin ihastella tuota kauneutta kun Corvette taulu kädessään hän käveli itsevarmoin askelin kohti ulko-ovia. Kieleeni ei enää sattunut…
En vieläkään saa häntä mielestäni, toivottavasti en koskaan tapaa häntä uudestaan…menisin varmasti sanattomaksi ja nolottaisi jälkeenpäin.
Tällaista voi tapahtua synkkänä syyspäivänä…