Lopun loppu.

Nyt sitä on toista päivää oltu tekemättä juuri mitään ja silti tuntuu että olisi saanut enemmän aikaan kuin aikoihin. Toisinaan sitä vaan pitää saada ottaa hetki irti arjesta ja olla, ilman sitä jatkuvaa kiirettä mikä kotona ja töissä valtaa. Silti paljon on tehty pään sisällä asioita liittyen käymiini keskusteluihin ja muihin asioihin mitä on elämässä viime aikoina tapahtunut, näissä merkeissä tosin tuli taas otettua yhteyksiä ulkomaailmaan puhelimitse ja keskusteltua asioista.

Kuitenkin voisin sanoa että pitkästä aikaa on taas ihan helevetin hyvä olla ja tuntee taas olevansa etuoikeutettu olla suomalainen, ihan siitäkin syystä kun täällä luonto on kuitenkin niin kaunista ja siellä on upeata vaan viipottaa ettepäin. Ehkä tässä reissussa on sitten ollut jotain terapeuttista.

Sauna, pieni pulahdus jäiden sekaan ja pari olutta päälle, hyvää ruokaa, punaviintä, juustoja, punaviintä, konjakkia ja oleilua oikeasti tärkeiden läheisten kanssa. Mitä muuta sitä voi toivoa tai haluta.