Vituttaa. Sovittiin tyttöystävän kanssa, että jo pitkään menestyksekkäästi jatkunut keuhkojen tervaus loppuu vuonna 2008. tämä(kin) uhkarohkea itsepetos tulee toteutumaan jollakin seuraavista, ihastuttavan nautinnollisista tavoista;
-Epäonnistuminen, jossa ensin kärsitään tupakkakuumeesta, -yskästä, -nenäverenvuodosta, -päänsärystä, -ummetuksesta, -näköhäiriöistä ja syljen vaahtoutumisesta, tietenkään unohtamatta lobotomiaa. Elämänlaatua nostattavat myös jatkuvan yhteisaggression edesauttama reviiritaisto naaraan ja uroksen kesken, jossa likaiset bokserit väärässä paikassa saattavat johtaa peruuttamattomiin veritekoihin. lopulta toinen osapuolista murtuu, polttaa, ja antaa vastaparilleen tekosyyn ryömiä nurkkakiskan savukehyllylle.
Philip Morris hymyilee, me emme.
-Epäonnistuminen, jossa toinen jatkaa tupakointia ollessaan turvallisen välimatkan päässä todtajista. Tämä johtaa hajusteiden, vaatteiden ja tervasaippuan kulutuksen järjettömään nousuun, väistämättä kumppanille kärähtämiseen ja tinnitukseen ”tajuatko-sä-kuinka-pettynyt-ja-kärsinyt-mä-olen” -saarnan jäljiltä. On myös hyvin todennäköistä, että kumpikaan ei lopeta, mutta siirtyvät toisistaan tietämättä salailulinjalle.
Philip Morris hymyilee, me emme.
-Onnistuminen, jossa muutaman viikon itkupotkuraivareiden jälkeen kumpikin purkaa vieroitusoireensa seksiin, viinaan, siantappoheviin ja katutappeluihin. Tupakka ja mahdollisesti muutama leego jäävät taakse, mutta me hymyilemme.
Philip Morris ei hymyile.
Joten lapset, kyllä pukki tietää, uudenvuodenlupaukset on Petteristä. Lopputuloksesta riippumatta jotain vituttaa aina, joten miksi edes vaivautua?