Riisipuuro kiehuu hellalla kotoisasti. Olisi jo aika nostaa pehvaansa tuolilta ja viettää lakisääteistä ruokatuntia, mutta kun ei millään malttaisi. Kummallista, millainen vetovoima tuolla lootalla pienine keltaisine johtoineen onkaan.
Aamulla kiskoin villasukkia jalkaani, sillä tänä päivänä niitä taas tarvitaan. Päivän mittaan jalat hyytyvät ennen kuin aivot. Oikeastaan se on hyvä merkki, sillä silloin voi jo nyt aavistella, miltä tuntuu siitä vanhuksesta, jolla ei ole liikuntakykyä, mutta pää on kuin partaveitsi.
Vanhuus tuntuu vielä kaukaiselta ajatukselta, vaikka se meillä jokaisella kolkuttaakin jo oven takana. Onneksi se on osa ihmiselämää! Olisi kamalaa, jos eläisi ikuisesti.
Ihan koko aamupäivääni en ole istunut paikoillani. Välillä minulle soitettiin maakuntalehdestä ja kyseltiin, mitä ihmettä tarkoittaa hengellinen elämä verkossa. Olipa vaikea antaa yksiselitteistä vastausta. Piti nousta, kävellä ympyrää – ja pohtia itsekin. Suutarin lapsella kun ei ole kenkiä, niin en voinut toimittajalle kertoa, että lue verkosta ne ja ne sivut. Ja jos jotain jää epäselväksi, niin soita uudelleen.
Toimittajan työssä ei ole kuitenkaan aikaa vatvoa asioita, vaan ne on saatava kerralla selväksi. Ja kirjoitettava niin, että lukijakin ymmärtää. Myös kirkon asioista uutisoinnin pitäisi olla pläkkiselvää. Ettei kenenkään tarvitsi soittaa piispalle, että mitähän tuo kirkkoherran sukupuolen vaihtaminen nyt meillä tarkoittaa. Tuleeko pappi sitten miehenä vai naisena laumansa kaitsijaksi? Vai voiko se tulla enää töihin seurakuntaansa ollenkaan?? Näitä asioita pohditaan näinä aikoina täällä Savon sydämessä.
Näitä pohdintoja ja paljon muuta voi ätväillä yhteisesti keskiviikosta 12.11. alkaen myös kirkon uudella verkkoareenalla city.fi-sivustoilla. On ilo huomata, että kirkko ei ole unohtanut palvelutehtäväänsä, vaan se on lähtenyt ristiretkelle myös verkkoon, jossa se voi olla nuorten aikuisten tukena ja peräseinänä niin myötä- kuin vastamäessäkin.
Ja ei ole huono asia ollenkaan, että tämmöinen tavallinen kirkon tyyppikin voi tehdä etäpäiväänsä villasukat jalassa täältä riisipuurokupin ääreltä 🙂