Tyttö lähti maanantaina leirikouluun. Koko viikonlopun hän pakkasi ja mietti mitä ottaa sinne mukaan. Tällä kertaa ei äitiä tarvittu enää pakkausavuksi, mutta sunnuntai-iltana sentään sain vielä lukea listan ääneen läpi ; )
Olen luvannut etten soita hänelle sinne ja olen saanut pidettyä lupaukseni.
Onneksi tyttö on itse soittanut molempina iltoina. Kertonut vähän päivästä ja ennenkaikkea soittanut sanoakseen hyvät yöt. Mulla on tullut aina kova ikävä puhelun jälkeen…
Olen tottunut olemaan välillä paljonkin poissa kotoa töiden takia, mutta on aivan erilaista olla itse kotona ja lapsi reissussa.
Me luetaan aina iltaisin yhdessä iltarukous ja olen miettinyt, että lukeekohan hän sitä siellä… Ei varmasti ainakaan ääneen, mutta ehkä mielessään kuitenkin. Torstaina saan hänet kotiin ja koko perhe on taas kasassa!
