Lääkäri soitti kotiin iltapäivällä ja sanoi että pitää sittenkin mennä kirurgille. No siellä vietin sitten iltaani ja kirurgi koitti suurella neulallaan saada nesteet pois mahastani,
muttei oikein saanut.
Kirurgille pääsyä piti odottaa kamalan kauan ja sattui kamalasti se istuminen. Kirurgin huoneessa oli kamala tungos, kun siellä oli viisi kandia lisäksi. Seisoivat ja tuijottivat, kurkottelivat ja kurkistelivat, mutta kukaan heistä ei puhunut mitään. Otti päähän,
vaikka periaatteessa ymmärrän toki että pakkohan heidän on olla mukana kaikessa ja opsikella ja opiskella.
Mutta kuitenkin… Onneksi se kirurgi oli mukava naiben.Aamulla takaisin sairaalaan. Sattuu ja tympii ja on ”ontto olo”.
Tänään oli tarkotus mennä koko perheellä ravintolaan syömään, mutta piti perua se ja mies käytti lapset hesessä.
Elämä mäiskyttää…
Ehkä huomenaamulla helpottaa…