Omituista joutua yhtäkkiä pois pelistä… Kesken kiireiden ja menemisten pysäytti kova kipu ja jouduin päivystykseen. Leikattiin umpparia – ja tulehdus oli muutenkin kova. Kolme yötä meni sairaalassa. Mulle on aina ollut vaikesettua potilaan rooliin ja pyytää apua. Muutakaan ei kuitenkaa voinut, kun oli sidottu tippalaitteeseen ja kipupumppuun ja jalat ei pitäneet alla. Välillä on opittava nöyräksi, edes vessaan ei päässyt ilman apua.
Nyt kuitenkin pääsin kotiin ja olen tehnyt pesän sohvalle. Tässä sitten katselen telkkarian ja surffaan netissä. Mutta vaikeea on kotonakin olla tekemättä mitään… Kävin jo salaa järjestelemässä lasten vaatekaappeja. Mies yrittää vahtia etten tee mitään ja kiikuttaa kaikkea kivaa luettavaa jne. Mutta heti kun oli kaupassa käymässä, niin minä aauhauduin niille vaatekaapeille…
Pitäs nyt osata asettua tähän, ihan rauhassa.
Työjututkin vaivas aluksi kamalasti, mutta kaikki kyllä hoituu ja ihanat työkaverit astuivat tilalle sinne minne piti.