kovasti. Huomenna pitäs mennä töihin tai siis meen töihin…
Käytiin päivällä miehen kanssa hautausmaalla kävelemässä.
Mentiin kattoon lintuja ja nähtiinkin mm. ihana pähkinänakkeli.
Osuttiin väliin sellaiselle alueelle johon oli haudattu monta lasta,
ihan pieninä kuolleita. Osa ilman nimeäkin.
Voi kuinka tuli surullinen olo.
Itku nousi niin syvältä, että mies jo huolestui.
Sillä paikalla on varmaan itketty ja surtu niin paljon,että se nousi siitäkin.
En tiedä.
Omat surutkin nousi esiin –
on aikoinaan ennen esikoisen syntymää menetty keskenmenoissa kaksi lasta ja kyllä ne kulkevat mukana. Taivaaseen menneet…
Mentiin sieltä sitten merenrantaan. Siellä sininen hämärä ja laskeutuva aurinko. Kylmää ja kaunista.
Nyt on rauhallinen mieli.