aivan vietävän paljon harmittaa just tänään, että piti aina poistaa ne profiilit ja blogit niiden mukana. Mistään niitä ei koskaan takasi saa. Ne on kadonnu bittien mukana bittien maailmaan. Mä olisin niin halunnu verrata niitä ajatuksia tän päivän ajatuksiin. Mä pakkasin kaikki mun vanhat päiväkirjat noihin pahvilaatikoihin ku muutan ja voi kauhiaa paikkaa miten paljon ihmisen ajatusmaailma muuttuukaan matkan varrella. Miten keskeneränen ja rikkinäinen sitä olikaan 10 vuotta sitten ja miten selvillä vesillä nyt on ainaki joka toinen päivittäin. Ja aina luulee, ettei kymmenessä vuodessa oo muuttunu mikään, paitsi lapsi kasvanu mun ohitse ja kaikki sen kaverit. Mutta oonhan mä tosiaan itekki kasvanu ainaki sisäisesti.
