Joillekin joulu merkitsee yhtä paljon, kuin se kantapäästä revennyt saatanan sukka, joka osuu käteen aina kun koluat puhtaan parin jalkaasi. Minä en ole yksi heistä.
Jouluisin ei juoda. Jouluisin luetaan, katsotaan verisössökauhuelokuvia ja safkataan hyvin.
Viimeinen jouluni taitaa siis olla 2007. Nyt odotan ja naksuttelen niveliä, jotta nämä päivät sujahtaisivat ohi. Olin niin hölmö, että törsäsin rahani, edes baariin ei voi mennä. Taskun pohjalla on sen verran, että voisi hakea jonkun flindan tai kaksi ja pöristä päivien ohi, mutta leipääkin pitäisi ostaa viikonlopuksi. Ja ensi viikoksi… Ei niin että se flinda juurikaan iloitsisi sydäntä, mutta se ainakin siirtäisi spedeilyä muutamalla päivällä.
En voi sanoa olevani yksinäinen. Helvetin yksin vain. Kahdeksantoista tuntia vuorokaudessa aikaa kummastella, mitä ihmettä sitä tapahtuikaan vuonna 2008. Minulla ei ole pienintäkään käsitystä. Toki ratkaisut ovat olleet oikeita, pakkohan niiden on olla, eihän kuntoni ja mielenlaatuni olisi muutoin kohentuneet.
Paavi voisi olla ystävällinen ja lähettää tänne suuntaan huntin. Mieshän on nyt kovin huolissaan hinttien aiheuttamasta pilaantumisesta, ihmistä on suojeltava tältä itsetuholta. Paavin kannattaisi hankkia sitä joulumieltä ja pelastaa edes yksi. Muuten aion pyllistää seuraavan kerran, kun se pälvikaljuinen tärisevä surkimus pyytää saada liittyä seuraan ja tarjota juoman. Se kämmenistään hikoileva tuhkaluukunnäykkijä sentään pitää minua jumalaisena. Vaivaisella huntilla muutetaan exit-only-masin (tai christ-masin) muuttuminen feel-free-to-bang-this-delicate-piece-of-work-masiksi.
Vatikaani julkaisi vuosia sitten kehitysmaissa tutkimuksen, jossa kondomin todettiin edistävän HIVin tarttumista. En tiedä mikä niitä homoja vaivaa, kun eivät usko.
Paavi is screaming for plan B.
Minua ja paavia yhdistää se, että meillä kummallakaan ei näytä olevan joulua. Eroamme toisistamme siinä, että kun paavi ajattelee kullia ja persettä, minä ajattelen sitä röpelöisempää vaihtoehtoa. Pillu on vähän kuin Danny Trejon pärstä. Kaikkea muuta kuin kaunis, mutta huumaavan kiehtova, sitä jaksaa katsella tunnista toiseen. Pillua voi myös maistella toisin kuin Trejon kasvoja. Paitsi tietysti jos sitä vatikaanin joulurahaa ei ala kuulumaan. Kulli taas on kuin Timo T.A. Mikkosen stetsonilla varustettu pää: Oih niin kaunis! mutta ei sitä halua koskea eikä katsella.