Sain aamulla vieraakseni ystäväni lapsineen. Ystäväni on yliveto ystävänä ja pidän hänen seurastaan. Lapset hänellä vain ovat niin erilaisia kuin omani, että niissä on oma hommansa… ymmärrettävää kyllä, kun ovat tuoreita avioerolapsia, mutta kun kaikki ei ole yhtä ymmärtäväisiä niin joutuu olemaan vähän niin kuin välikädessä selittämässä, että ei kaikkien lapset voi olla yhtä ”kilttejä” ja seesteisiä kuin omamme ovat.
Ne ovat kumminkin ehjästä perheestä, joten ei heitä voi verrata näihin toisiin jolla on käsiteltävänä isoja asioita sisällään.
Eihän avioero kuitenkaan ole vain aikuisten välinen juttu vaan siinä jollain tavalla aina myös lapsi joutuu asioden keskelle, vaikka olisi siistikin ja riidaton ero.
Haluan kuitenkin olla tämän ystäväni hyvä ystävä, johon tukeutua kun on vaikeaa, koska hän on ollut sitä myös minulle. Siispä en aio välittää muiden mielipiteistä, vaan olla ystävä ystävälle. Joskus niille on elämää suurempaa käyttöä!
Anna käsi niin mä kanssas kuljen yli pahan päivän näytän tien. Syliin sinut hellin suukoin suljen suruistasi kauas turvaan vien.