Meikä pyörii tavoitteiden perässä niinku se kuuluisa puolukka eräässä paikassa. Nytkin tänäyönä säädän työasioita kondikseen jossain helvetin Tampereen hotelleissa. Ei jaksa lähteä ees katsoon on kaupungilla ketään. Mieluusti jutteluseuraa, sitä muuta seuraa on ihan tarpeeksi ja siltä seuralta tuppaa puuttumaan juttelemisen taito. Muita taitoja tietty sitten onkin…
Samapa tuo. Tehdään duuneja aloitetaan tän blogin pitäminen, ikään kuin harrastukseksi. Ja joku helvatan stara oli ehtinyt ottaa mun lempinimen jo ittelleen blogin nimeksi. Huono alku, mutta niin joskus käy.
Tässä kuuntelen samalla uuden uutukaista Staindin levyä, tuntuu toimivan.
Mutta mitähän tässä kertois. On tää suomalainen elämäntapa mennyt ihmeelliseksi. Jokaisessa työssä ja työryhmällä on aina tavoite, jota pyritään sitten surffaamalla saavuttaa. Toiset tekee kaikkensa ja murehtivat ja toisia ei vois vähempää kiinnostaa onko lähelläkään tavoitteita. Sitten jossain kohdin huomataan, että ne, jotka on aina pyrkiny parhaimpaansa, uupuvat. Tavalla tai toisella. Itse olen sitä mieltä, että työuupumus on aina esimiehen ja työtoverien syytä. Jos asiaan ei ole pystytty tarttumaan tarpeeksi ajoissa, niin varsinkin esimies on syypää. Ja meikä voi tästä aiheesta puhua ihan tarpeeksi vakavilla kengillä.
Mutta pomot, isommat pomot markkinoilla ja työpaikoilla. Aloittakaa joka aamu katsomalla tarkasti sitä heppua, joka peilista katsoo. En tarkoita sitä, kun voimakkain ottein otatte sihteerinne tai tyttöystävänne peiliä vasten…Menkää ihan itsekseen siihen peiliin ääreen ja katsokaa. Kysykää itseltänne teenkö asioita oikein?
Noniin hönöt, kun tuon olette tehneet, niin pitäkää se nöyryys mukana. Erään tutkimuksen mukaan yli 80% esimiehistä on täysin epäpäteviä, useimmat nostettu samasta työpaikasta johtamaan muita. Ihan ok ajatus tehdä noin, mutta jonkun pitäisi selvittää mahdollisen esimiehen muutkin taidot kuin esimerkiksi pelkät myyntitaidot. Sosiaalinen toiminta johtajana on ihan toista kuin leikkiä myyntitykkiä.
No ei nyt sen ihmeempää avaamista tällä kertaa. Kun ei jaksa. Pitää lähteä keskittymään oman työalaisteni palaveriin, joka alkaa kahdeksalta. Kompetenssi riittää, jos sitä joku kehtaa epäillä.