Muistatteko millaista oli ennen vanhaan? No en minäkään, koska en elänyt silloin. Kuitenkin usein vanhemman sukupolven jäsenet viittaavat viattomaan 50-lukuun, jolloin kaikki oli paremmin. Kukaan ei kuollut väkivaltaisesti ja lapset saattoivat leikkiä rauhassa ulkona. Kesät olivat tietenkin lämpimiä ja talvet lumisia.
Usein nämä nykyaika vs. ”ennen vanhaan” keskustelut päätyvät johonkin nykyilmiön kauhisteluun.
Yksi kauhistelun aiheista on rap-lyriikkaa ja hip-hop kulttuuri. Kyseisestä kulttuurista löytyykin paljon kauhisteltavaa, kuten esimerkiksi voimasanojen käyttö sekä rikollisuuden ja naisen alistamisen ihannointi. Huokaisten ajatellaan niitä vanhoja hyviä aikoja, jolloin arvot olivat kohdallaan ja miehet herrasmiehiä.
No katsotaanpa nyt millaisia ne vanhat hyvät ajat olivatkaan:
Tässä mitä Rautavaara meille opettaa:
Vain merimies voi tietää miten neito rakastaa
Kuin kiertää monta satamaa ja aina uuden saa
Vain merimies voi tietää miten jää tuo kaipaamaan
Vaan aina muistoissaan on tyttö synnyinmaan
(http://lirama.net/song/235674)
Laulu ei kerro tarkkaan mikä suhde merimiehellä on synnyinmaan tyttöön, mutta eiköhän se nyt ole aika itsestään selvää. Laulu ei tosin kerro onko tämä tasapuolista, eli käykö ”tyttö synnyinmaan” myös vieraissa. Lisäksi merimiehellä, joka pitkälti kulttuurissamme on ollut reippauden ja positiivisuuden kuva, näyttää olevan tyttö joka satamassa. Tämähän ei ole mikään uusi asia, mutta kysymys onkin lähinnä, miten tämä rehti merimies eroaa nykypäivän vähäpukeisten naisten ympäröivästä bling-bling rapparista ja missä määrin hänen asennoituminen vastakkaiseen sukupuoleen on terveempi kuin nykyrapparin.
Useimmiten 50-luvun laulut kuitenkin kertovat meille kulkureista tai reissumiehistä eli irtolaisista. Irtolaislaki kumottiin vasta vuonna 1987, joten kyse on toisin sanoen hyvin epäilyttävistä yksilöistä, jotka ovat miltei suoraan rinnastettavissa nykyrapin parittajiin ja gangstereihin. Toisin sanoen voimme jo tässä vaiheessa todeta, että rikollisia ja kaikenlaisia hulivilejä on aina ihannoitu populäärikulttuurissa. Samalla voimme todeta, että nainen oli vanhan ajan poptähdille enemmän esine kuin tasavertainen ihminen. Eli samoin kuin nykyrappareille. Uskon kuitenkin, että sekä Tapio Rautavaara, että Snoop Dogg ovat tiskanneet ja vieneet roskat, kuten kaikki muutkin miehet.
Mihin tämä kaukaa haettu pohdinta sitten johtaa? Ei kai mihinkään. Tai ehkä siihen, että jokaista asiaa voi katsoa eri silmin ja toisesta näkökulmasta. Varmaan tämän ajatusvirran käynnisti hesarin kotisivuilta löytynyt juttu ”Lounas: 1 euro” ja siihen liittyvät lukijakommentit.
Kirjoittaja on omasta tahdostaan työtön. Lisäksi jutusta löytyy assosiaatioita herättäviä sanoja kuten rinkka, Valamon luostari ja mandoliini, jotka varmasti alitajunnassa muodostaa monelle kuvan kirjoittajasta.
Kommenteissa monet kiinnittävät huomiota jutun loppuvaiheessa olevaan pätkään: ”Olen työtön omasta valinnastani. Työskentelin 2,5 vuotta feissarina (katuvarainkerääjänä) eri hyväntekeväisyysjärjestöille, kuten Unicefille. Kyllästyin työhöni täysin”. Kuitenkin asia ilmaistaan hieman erilailla jutun alussa: ”Tein kahden ja puolen vuoden ajan töitä hyväntekeväsyysjärjestöille kadulla Keski-Suomessa, mutta en pystynyt enää jatkamaan”.
Kumpaan ilmaisuun kiinnittää huomionsa, saattaa vaikuttaa siihen, millä silmin asiaa tarkastelee. Itsekin rupesin pohtimaan missä määrin jonkun ”hörhön” itsensä etsiminen kuuluu yhteiskunnan maksettavaksi ja olisiko hänen pitänyt pinnistää vielä puolisen vuotta töissä ja lähteä omin rahoin vaikka Intiaan etsimään itseään. Näyttäähän se tavallaan pahalta, kun joku jättää työnsä vapaaehtoisesti, muuttaa Helsinkiin nostamaan veronmaksajien kustantamaa toimeentulotukea ja käy vielä kaiken lisäksi syömässä köyhien ruuat. Kaikki näkevät varmaan edessään mandoliinia soittavan rinkkaselkäisen hipin, joka ei viitsi tehdä töitä. Kuitenkaan meillä ei ole tarpeeksi tietoa, jotta voisimme hänet tuomita, koska hänhän esimerkiksi kertoi meille ettei hän pystynyt enää jatkamaan töissä. Ennen kuin tiedämme mitä hän tuolla sananvalinnalla tarkoitti, eli mikä teki jatkamisen mahdottomaksi, emme voi häntä tuomita, emmekä silloinkaan.
Entäs jos asiaa katsoo toisesta näkökulmasta ja kiinnittää huomionsa artikkelin muihin viesteihin kuin niihin, jotka saavat herneen tunkeutumaan syvästi monen nenään?
Silloin tämä onkin tarina miehestä joka, ei pystynyt enää jatkamaan töissä, hakeutui pariksi kuukaudeksi luostariin, saapui rahattomana Helsinkiin, kiersi työttömille ja elämästään otteen menettäneille tarkoitettuja paikkoja, kirjoitti siitä jutun ja sai sitä kautta otteen elämästään.
Riippuu siitä millä silmillä juttua tarkastelee…
(Juttu löytyy osoitteesta: http://www.hs.fi/nyt/20090227/artikkeli/Lounas+1+euro/1135243848899 -sen lukeminen saattaa auttaa ymmärtämään osan tästä hieman sekavasta tekstistä. En jaksanut referoida tekstiä ihan siinä määrin kuin ekä olisi pitänyt)