Nyt se sitten alkoi. Se aika vuodesta, kun maalitahroja löytyy mitä kummallisimmista paikoista ja hiomapöly haittaa hengitystä.
Kyseessä on siis jokavuotinen veneenkunnostusprojekti. Tänä vuonna olin järkevä ja investoin talvilomaviikon veneprojektiin ja vaikka en säiden takia ole saanut ihan niin paljon tehtyä, kuin oli tarkoitus, olen kuitenkin harvinaisen tyytyväinen ratkaisuuni. Vene on jo kertaalleen maalattu ja ainoastaan kannelle ei vielä ole tehty mitään. Se saakin odottaa, koska sen lakkaaminen laittaa kaikki muut hommat seis.
Talven aikana teltta oli hieman ottanut hittiä ja tänään kävin investoimassa muutamaan soiroon, jotta saisin teltan pystytettyä toisen kerran ennen purkua 🙂
Harmittaa tosin, että jouduin tässä vaiheessa investoimaan 30 € roskapuuhun (sahaako ne sitä kännissä, kun ei tunnu suoraa soiroa löytyvän). Summahan ei ole mikään huimaava, mutta pitäen mielessä, että joku kuitenkin pöllii puut kesän aikana, olisin mieluummin käyttänyt rahat itse veneeseen.
Tänä vuonna päätin olla vaihtamatta lautoja purjeveneestä ja se osoittautui ihan järkeväksi ratkaisuksi, koska pääsen näköjään kuitenkin paikkailemaan veneen pohjia tänä keväänä. Eilen kävin landella katsomassa moottorivenettä ja totesin syksyllä havaitun todeksi. Veneen pohjassa oleva lasikuitukittipaikka on pettänyt. Pääsen siis laminoimaan. Odotan innolla sitä hetkeä, kun puupöly ja lakanhaju vaihtuu lasikuitupölyyn ja styreenin hajuun. No mutta kyllähän se on ollut tiedossa koko ajan, että klassikoilla (joidenkin mielestä vanhoilla romuilla) veneily vaatii myös ylimääräistä antautumista ja ajankäyttöä. Mikään ei kuitenkaan voita sitä fiilistä, kun näkee hyvin kunnostetun veneen kelluvan laiturissa. Tai kun löytää kuvan veneestänsä netistä: http://www.sailsandsea.fi/@Bin/116725/Pic%2073.jpeg
