lauantai-illan huumaa

istun koneella....kuuntelen Jippua, olotila on kuin nimimerkkini...haaveilen ja ikävöin...

mietin kuinka minusta voisi tulla rohkea, tai uskaltaisinko ottaa isoja askeleita tulevaisuudessa-ajattelenko tarpeeksi mitä niistä voi seurata..sitten taas jos otan riskin, ja vaikeutan elämääni siten ehkä-voinko tulla onnellisemmaksi?!!

mutta mitäs jos tärkein ihminen ja tuki oisi siten lähempänä...ja paras ystäväkin...

en nyt ajattele pelkästään itseäni, siksi muuttaminen onkin vaikeampaa-toisaalta taas mitä mulla on täällä sellaista mitä ei olisi myös muualla, koska kaikkein tärkein (poikani) tulee kuitenkin mukana...tietenkin välimatka isään kasvaa, mutta onhan yleiset kulkuvälineet keksitty ja hyvät kulkuyhteydet :)