Meissä kaikissa asuu pieni ’rasisti’.
Päätin laittaa horinani tänne blogiin, etten turhaan täyttäisi keskusteluja omilla pitkillä jaarituksillani. ’Anaalyysi’ on vielä pelkkää tajunnanvirtaa, eikä siten läheskään valmis.
Käsittelen ennakkoluuloja yksilö- ja yhteisötasoilla. Pyrin arviomaan niiden pohjimmaisia syitä, mutta en anna valmiita ratkaisumalleja. Uskoakseni ennakkoluulojen purkamiseen auttaa tuleminen tietoiseksi omasta käytöksestään.
Kuinka usein ryhmä A:n kuuluva sanoo, ettei ole syrjijä. Mutta keskustelun edetessä kuitenkin ilmenee, ettei hän missään nimessä sallisi lapsensa seurustelevan ryhmä B:n kuuluvan kanssa, koska …
Yksilötasolla muutosvastaisuus lienee yleisin ennakkoluulojen lähde. Mitä epävarmemmaksi ihminen tuntee tilanteensa, sitä tiukemmin hän hakee turvaa ja pysyviä arvoja vanhasta tutusta maailmasta. Maahanmuuttajalla tämä on yleinen kehitysvaihe, joka tilapäisesti vaikeuttaa sopeutumista. Meistä jokainen on kokenut saman ilmiön jossakin elämänvaiheessa. Olipa sitten kyseessä ulkomaan matka, asuinpaikan, koulun, työpaikan vaihdos tai muu muutos. Käymme läpi vaiheen jossa, kaikki mikä on erilaista on mielestämme huonommin kuin se mihin olemme tottuneet. Vaiheen kestoon vaikuttaa ympäristön reaktio. Mikäli saamme tukea ennakkoluuloillemme samassa tilanteessa olevilta kohtalotovereilta, vaihe pitkittyy. Vastaavasti mikäli saamme apua ja selityksiä miksi asiat ovat toisin, voimme päästä vaiheen yli nopeammin.
Huonoista kokemuksista tehdyt yleistykset ovat ehkä niitä vaikeimpia selvitettäviä. Rikoksen uhriksi joutuneen on todella vaikeaa lähestyä muita tekijän ryhmään kuuluvia, uudelleen uhriksi tulemisen pelossa. Yleisin tapa selvittää tämä on kaiketi muualta saatu positiivinen palaute kyseisestä ryhmästä. Tämän palautteen kautta uhri kykenee hahmottamaan, että tekijä oli yksilö ei koko ryhmä.
Yhteisölliset vaikutukset yksilön ennakkoluuloihin ovat sitä pienempiä mitä monimuotoisemmassa yhteisössä yksilö elää.
Yhteisötasolla suurin ja vaikein ongelma on ideologinen ennakkoluulo. Usein uskontoon perustuva muiden syrjintä on sen yleisin ilmenemismuoto. Uskonnot ovatkin jääneet syrjinnän viimeiseksi suureksi linnakkeeksi. On vaikeaa lähteä purkamaan sitä vyyhtiä joka pohjautuu pyhiin kirjoituksiin. Usein kirjoitukset ovat ’kiveen hakattuja’ eli Jumalan sanaa, eikä niistä voi mitään poistaa tai muuttaa. Tämä ongelma olisi ratkaistava jos haluamme syrjinnästä lopullisesti eroon. Mikäli uskonnot eivät suostu muuttumaan, lienee maallistuminen ainoa vaihtoehto joka poistaa ongelman.