Vuonna 1988 Suomen kovin graffiti-jengi The Diamonds Crew maalasi Kulosaaren metroaseman luona olevan sähkönjakelukeskuksen betonista takaseinää, kun vartijat nappasivat heidät kiinni. Kun HKL:n kiinteistöpäällikkö tuli seuraavana päivänä tarkastamaan ”tuhoa”, hän totesi pitävän näkemästään.
Hänen mielestään olisi ollut sääli, jos taideteos olisi jouduttu poistamaan. Nuoria ”rangaistiin” käskemällä maalaamaan graffiti loppuun ja samalla taiteilemalla muutkin sähkönjakelukeskuksen betoniseinät. TDC:n kundeista tuli yrittäjiä, graafikoita ja valokuvaajia.
*
Helsingin kaupunki tilasi Kulosaaren metroaseman luona olevaan melumuuriin vuonna 1991 noin 300 metriä pitkä graffiti-taideteos. Helsingin parhaat nuoret katutaiteilijat kävivät värittämässä muurin, josta tuli ylpeydenaihe Helsingille ja pidetty väriläiskä harmaan metroradan varressa.
Graffiti-taideteosta arvostettiin ja se pysyi siistinä. Vuosien varrella kovissa olosuhteissa autojen roiskima rapa toki rapautti maalipintaa, mutta taideteos ei ollut epäsiisti edes kymmenen vuoden jälkeen.
Tästä huolimatta HKR:n katupäällikkö Kauko päätti omavaltaisesti maalata yli Kulosaaren tilatun graffiti-taideteoksen. Vuosi oli kulttuuripääkaupunkivuosi 2000. Muistan tämän erityisen hyvin, koska minut oli valittu samalla viikolla ensimmäistä kertaa Helsingin kaupunginvaltuustoon.
Kun keväällä aloitin valtuustotyön, ensimmäinen aloitteeni koski reilun kaupan kahvia. Seuraavassa aloitteessani esitin melumuurin uudelleen maalaamista ja muidenkin paikkojen etsimistä laillisille graffiteille. Naivisti ajattelin, että graffiti-taideteoksen tuhoamisessa oli kysymys yksittäisen Kaukon hölmöstä ja huonosti perustellusta tempauksesta.
Siitä ei ollut kuitenkaan valitettavasti kysymys. Kun aloitteeni sai julkisuutta, aloin samaan yhteydenottoja. Minulle kerrottiin Stop töhryille -projektista. Minulle avautui sysimusta graffiti-sota, jota käytiin julkisuudesta piilossa ja nuorten ihmisoikeuksista tai tulevaisuudesta piittaamatta. Nuoret kertoivat vartijoiden väkivaltaisista otteista, ehdottomista vankeustuomioista ja perättömistä kymmenien tuhansien eurojen korvauksista.
Uusia TDC:n kundeja ei voinut enää tulla, sillä kiinnijääneitä graffiti-maalareita ei kannustettu tekemään taidetta vaan heidät pantiin vankilaan ja korvausten korot juoksivat nopeammin kuin korvauksia pystyi maksamaan. TDC:n kundit saivat taiteesta ammatin, uudemmat sukupolvet menettivät tulevaisuuden.
*
Aloin selvittää asiaa ja mitä enemmän tutustuin Stop töhryille -projektiin, sitä omituisempana ja perusteettomampana projekti näyttäytyi. Kyseenalaistin koko projektin perusteena olevan nollatoleranssi-politiikan ja vaadin toisenlaista graffiti-politiikkaa.
Tein vuodesta toiseen erilaisia aloitteita, joilla pyrin herättämään keskustelua valtuustossa ja julkisuudessa. Halusin avata silmiä, että väkivaltainen nollatoleranssi ei toimi politiikkana, vähiten nuoriin kohdistuessaan. Duuni tuntui pään hakkaamiselta betoniseinään, mutta vähitellen alkoi tulla pieniä halkeamia.
Lopulta viime syksynä nollatoleranssi murtui, kun valtuusto yksimielisesti päätti vastauksena aloitteeseeni, että graffiti on katutaidetta ja osa kaupunkikulttuuria sekä kaupungilla ei ole mitään laillisia paikkoja vastaan. Enää piti löytää se laillinen paikka.
Nyt se aukeaa lauantaina Suvilahden kulttuurivoimalan alueella! Kello 12 alkaen 100 metriselle seinälle maalataan ensimmäiset graffitit. Tämän jälkeen seinä on kaikkien vapaasti maalattavissa koko kesän.
Ainoa ehto on se, että yhteisvastuullisesti pidetään huolta siitä, että hienoja ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaita rakennuksia ympäristössä ei sotketa. Pidetään siitä huolta!
www.suvilahti.fi