Ihmisen elinajan odote Suomessa on miltei tuplaantunut sadassa vuodessa. Isovanhempiemme nuoruudessa ei ollut tavatonta, että hautajaisia vietettiin vasta nelikymppisen maahan saattamiseksi.
Sairaudet olivat kohtalokkaita, työ yleisesti monin verroin fyysisesti raskaampaa, ei ollut imureita, astianpesukoneita, autoa jokaisen torpan pihassa.
Koulutustakaan ei ollut kuin harvoille valituille.
Eikä silloin tehty onnellisuustutkimuksia. Ei sellaiselle ollut kaiken muun puhteen lomassa aikaakaan.
***
Nykyään aiheesta keskustellaan enemmän. Mikä tekee ihmisen onnelliseksi?
Taannoin Elinkeinoelämän valtuuskunnan tulevaisuusseminaarissa vierailleella taloustieteilijä Andrew Oswaldilla oli vastaus.
Ystävien tapaaminen lisää onnellisuutta, työttömyys taas vähentää sitä.
Ja kun kaikki pitää nykyään laskea myös rahassa, Oswaldkin teki asiasta tarkat laskelmat. Ystävien tapaaminen kerran kuussa merkitsee vuositasolla noin 85 000 euron säästöä, mutta jos työpaikka menee alta, menetystä tulee 212 000 euron verran.
Itse raha ei kuitenkaan tee hänen mukaansa ihmistä onnelliseksi.
Bruttokansantuotteen ohella Oswaldin mielestä pitäisikin kiinnittää huomiota ”bruttokansanonnellisuuteen”. Mikä ylevöittää tätä maallista vaellustamme? Tekee meistä terveempiä ja iloisempia?
