Kasvava työttömyys on hanurista

Joku saattaa löytää symboliikkaa siitä, että lauantainen Eurooppa-päivä kului harmaan sateisissa merkeissä.

Tuurasin puolueeni puheenjohtajaa Jutta Urpilaista Eurooppalainen Suomi -toritilaisuudessa Espoossa, jonne oli kutsuttu kaikkien puolueiden puheenjohtajat julistamaan omaa EU-sanaansa. Tilaisuutta veti aamu-tv:n Jälkiviisaista tuttu Jan Erola, joka haastatteli puoluejohtajat yksitellen kansalaisten poissaoloa ammottavalle toriaukiolle, jonka keskellä tosin seisoi MTV3:n uutisten urhea kameramies ja toimittaja kaksikko.

Ehdotin Saksassa käytettävän Kurzarbeitin eli valtion palkkatuella lyhennetyn työviikon soveltuvuuden selvittämistä myös Suomen kasvavien työttömyyslukujen taltuttamiseksi.

Saksassa on kyetty pelastamaan peräti 1,4 miljoonaa ihmistä työttömyyden kurimukselta valtion palkkatukirahalla. Käytännössä työntekijä pääsee sorvin ääreen neljäksi päiväksi, työnantaja säästää viidennen päivän palkkakustannuksen, jonka valtio maksaa kuitenkin työntekijälle. Näin ihminen pystyy edelleen elättämään itsensä ja perheensä työllään, ja yhteiskunnalle koituu kaiken kukkuraksi vähemmän kustannuksia kuin silloin, kun ihminen on joutunut työttömäksi. Käytännössä tässä mallissa voittajia ovat kaikki.

Viime laman aikainen massatyöttömyys ja sen seurannaisvaikutukset suistivat ihmisiä ja perheitä pahaan jamaan. Moni joutui velkavankeuteen, menetti mielenterveytensä. Ja mikä pahinta, viime laman aikana lapsuuttaan eläneiden joukossa on tutkimusten mukaan enemmän syrjäytyneempiä kuin vaikkapa oman sukupolveni edustajissa. Tutkimusten mukaan suurin syy tällä hetkellä 15-25 -vuotiaiden keskuudessa aktiivielämästä sivuun jäämiseen löytyy mielenterveysongelmista.

Puhettani kuunteli sivusta työministeri Cronberg, jonka luokse menin heti päästyäni. Cronbergin vastaus Saksan-malliin oli yksiselitteisen tyly. Hänen mielestään riittää, että meillä Suomessa on mahdollisuus lomauttaa ihmisiä. Sitä hän ei kuitenkaan ottanut huomioon, että Saksan-mallissa työntekijän palkka ei laske, eli ihminen saa edelleen asumisensa ja muut elämisen kulunsa hoidettua, ilman, että täytyy marssia erikseen toimeentulotukiluukulle. Lomautetullahan tulotaso heikkenee.

Jatkoin hyvässä hengessä keskustelua kysymällä kasvavista irtisanomisista, jotka hyvin usein seuraavat lomautusta. Cronberg pitäytyi kannassaan ja totesi, että Saksan-malli olisi hänen mielestään liian vaikea toteuttaa täällä. Hän ei pitänyt tähdellisenä myöskään sitä, että ihmiselle työnteko on tärkeää paitsi rahan ansaitsemisen välineenä, myös sosiaalisen vuorovaikutuksen takia. Kuka tahansa saattaa tulla pitkittyneen kotona olemisen aikana vähän höperöksi, jos kontakti ulkomaailmaan jää päivittäisten kirjastossa käyntien varaan.

Saksan mallia pohditaan muuten nyt vakavasti myös Britanniassa.

Kun talousviisaat ennustavat Suomen työttömyyden kasvavan yli 10%:iin lähikuukausien aikana, tuntuu oudolta välinpitämättömyydeltä olla selvittämättä kaikki mahdolliset keinot, joilla ihmisen oikeus elättää itsensä työllä tulisi paremmin turvatuksi.

Sitäkin täytyy ihmetellä, että kun Saksassa ollaan poistamassa yritysten sosiaaliturvamaksuja tilapäisesti, vaaditaan, että yritykset vastavuoroisesti sitoutuvat olemaan irtisanomatta väkeään. Suomessa päätettiin vastikään poistaa työnantajien Kela-maksua (reilun miljardin euron edestä)ilman mitään vastavaateita.
Ei Kela-maksun poisto voi olla tällaisena aikana tarkoitettu jaettavaksi johtajien bonuksiin, eikä siihen, että kunnat pyörittävät lastentarhoja, terveyskeskuksia ja kouluja vajaalla henkilökunnalla.

MTV3:n haastattelussa minulta kysyttiin isä Mitrosta. Huomasin, että aihe kiinnosti myös tuolla edellisen blogimerkintäni kommenteissa.

Suomen perustuslain mukaan jokaisella on oikeus osallistua politiikkaan. Käytännössä tämä oikeus alkaa jokaisen oikeudesta äänestää. Jos Mitro Repo haluaa toimia laajemman hyvän eteen politiikan kautta, kuka minä olen sitä tuomitsemaan. Viime kädessä i. Mitro, Jumalan palvelija kun on, vastaa asiasta sille ylimmälle pomolleen.

Kirjoittelen lisää vastauksia blogikommentteihin lähiaikoina. Nyt lähden Espoon Karakallioon kansalaistapaamistilaisuuteen.