Kesän uutisoinnista päässäni on kaappari- ja vaalirahakohujen jälkeen eniten pyörinyt euroedustaja Riikka Mannerin raskaudesta noussut kohu. Eikä pelkästään sen vuoksi, että satun olemaan poliitikko, joka synnytti kesäkuussa tyttären. Asia on hämmentänyt myös siksi, etten ollut tajunnut, miten syvällä naisiin kohdistuvat epätasa-arvoiset asenteet edelleen ovat. Tästä bloggasi Cityyn ansiokkaasti myös Paavo Arhinmäki.
Totta munasarjassa aihe on henkilökohtainenkin. Aion itse olla äitiyslomalla tammikuuhun saakka, koska uskon, että se on sekä itselleni että lapselleni paras mahdollinen alku vuorovaikutuksen kehittymiselle. Lapseni on kaiken kukkuraksi niin onnekas, että palatessani töihin isänsä jää kotiin hoitamaan häntä. Sen jälkeen luotamme suomalaiseen päivähoitojärjestelmään.
Kun luin Riikka Mannerin raskaudesta käytyä keskustelua Hesarin verkkosivuilla, ajattelin olevani virtuaalisessa aikakoneessa, joka vei suoraan jonnekin 1950-luvulle. Miten tämäkin harmaantuva maa pidetään pystyssä, jos nuoret äidit koetaan riskiksi työelämässä? Ja sittenkö kaikki olisi hyvin, jos vaaleissa valittaisiin vain yli 40-vuotiaita miehiä päättämään kaikkien asioista? Ei minun todellisuudessani.
Osa on kokenut, että Riikka Mannerin olisi pitänyt kertoa raskaudestaan ennen vaaleja. Alkuraskaudessa harva haluaa keskenmenoriskin vuoksi kertoa asiaa edes läheisilleen, saati koko Suomen kansalle.
Se, että naisella on munasarjat, ei oikeuta hänen syrjimiseensä työelämässä. Sitä paitsi harvoin ne lapset neitseellisesti sikiävät – suurimmassa osassa tapauksista perheessä on myös tuleva isä, jonka soisi myös pohtivan vauvan vaikutuksia työelämään. Nythän media on raportoinut iloisesti esimerkiksi valtiovarainministeri Jyrki Kataisen ja euroedustaja Carl Haglundin syysvauvoista. Niistä ei ole noussut kohua.
Yksi asia kyllä on, mikä itseänikin risoo: kansanedustajilla ja europarlamentaarikoilla ei ole varaedustajia. Asiasta ovat erinäiset edustajat tehneet eduskunnassa lakialoitteita, mutta eivät ne ole menneet läpi. Asia lienee arka sen vuoksi, että suuri osa edustajista saattaa kokea epäreiluna sen, että joku pääsee edustajan vanhempainlomaa tuuratessaan profiloitumaan julkisuudessa ja on mahdollinen uhka läpimenolle seuraavissa vaaleissa. Sen yli pitäisi kyllä päästä ja ryhtyä keskustelemaan varaedustajajärjestelmästä. Siihen liittyisi toki monimutkaisia kysymyksiä, kuten esimerkiksi se, että varaedustajan hoitaessa tehtävää varsinainen edustaja voisi menettää oikeutensa tulla paikalle tärkeisiin äänestyksiin lomansa aikana jne. Mutta ainakin asiaa pitäisi pohtia.
Myös vanhempainvapaita pitäisi rukata. Itse kannatan myös niin kutsuttua 6+6+6 –mallia, jossa äitiysloma on 6 kuukautta, isyysloma 6 kuukautta ja yhden 6 kuukauden vapaasta vanhemmat voisivat sopia yhdessä. Tästä bloggasi myös kollega Arhinmäki (hyvä Paavo!). Se olisi yksi askel, jolla voitaisiin kulkea kohti tasa-arvoisempaa työelämää ja samalla parantaa isien asemaa perheissä.
Ja paljon onnea Riikalle, Jyrkille ja Carlille – vanhemmuus on mahtava juttu!