Kansalaisten kyynisyydestä politiikkaa kohtaan saa lukea säännöllisesti. Varsinkin vaalien alla lehdet painavat kasapäin artikkeleita, joissa ruikutetaan heikosta äänestysinnosta, poliitikkojen sähläilyistä ja politiikan arvostuksen alamäestä. Ammattien arvostuksia mittaavissa tutkimuksissa kansanedustajat paistattelevat noin sijalla 266. Eurovaalien alla politiikan ”rappiosta” raportointi on taas erityisen ajankohtaista. Äänestysprosentinkin ennustetaan edelleen laskevan viime eurovaalien noin 41 prosentista.
Onneksi politiikka ei oikeassa elämässä ole jotain, joka tapahtuu vain äänestyskopissa, eduskunnassa tai europarlamentissa. Ihmisten poliittista aktiivisuutta ei todellakaan voi mitata pelkällä äänestysaktiivisuudella tai uskolla edustukselliseen demokratiaan.
Ranskalainen demokratiatutkija Pierre Rosanvallon puhuu vastademokratiasta, joka syntyy perinteisen äänestysdemokratian vastapainoksi. Vaikka äänestäminen ei innostaisi, monet aktivoituvat muilla tavoin – kuten liittymällä kansalaisjärjestöihin, osallistumalla mielenosoituksiin, lahjoittamalla rahaa hyväntekeväisyyteen tai allekirjoittamalla adresseja. Myös kulutusvalinnoilla tehdään politiikkaa. Onkin suorastaan harhaanjohtavaa väittää, että ihmisten kiinnostus politiikkaan vain laskee laskemistaan.
Maailma ja politiikan teon tavat muuttuvat kieltämättä nopeammin kuin puolueiden reagointikyky. Siksi ei ole ihme, ettei puoluetoiminta kovin monia kiinnosta. Itse ajattelen, että puolueen yksi tärkeimmistä tehtävistä olisi luoda siltoja tavallisten ihmisten ja poliittisen järjestelmän välille. Sama koskee kansanedustajia, joiden pitäisi pystyä tekemään ihmisten arkisista ongelmista ja huolista poliittisia ratkaisuehdotuksia. Se edellyttää tietenkin ensin kuuntelemista ja osallistumista muuallakin kuin valiokunnan kokouksissa.
Yksi kotimainen esimerkki vastademokratiasta on Vapaus valita toisin -verkoston perustaminen. Siihen kelpuutettiin tosin mukaan myös kansanedustajia ja olen itse yksi allekirjoittajista. Verkosto julkisti vappuna vetoomuksensa, jossa vaaditaan uudenlaista, laajempaa demokraattista keskustelua ja vaihtoehtoja tuloeroja kasvattavalle uusliberalismille. Verkoston vetoomus löytyy täältä: www.vapausvalitatoisin.org
Vetoomuksessa on myös kutsu avoimeen keskustelufoorumiin, joka järjestetään Helsingissä Kulttuuritalolla 13.6. Tervetuloa.
Äänestämättä jättäminen voi olla myös vastademokratiaa, mutta sitä en suosittele. Silloin luovutetaan enemmän painoarvoa niille äänille, joiden ei soisi saavan jalansijaa politiikassa.