Nyt se on vihdoin ohi. Iiiiiiso vuosia kestänyt projekti saatiin päätökseen, ulos uunista ja nyt sitä juhlistettiin yökerhossa. Mulla oli uudet, työkaverin tytsyn neuvomat rytkyt päällä ja kaikkee. En olisi ikinä itse mennyt valinneeksi valkoista bleiseriä, pinkkiä kuviollista T-paitaa ja tummia housuja. Tämä oli minun hetkeni, hän sanoi. Nyt kannattaa vähän revitellä. Kaverit kehuivat asuani, en tiedä oliko se vilpitöntä kehua vaiko itsetuntoni suojelemista. Rooliasun oli tarkoitus tehdä minusta naismagneetti (stylistini sanoin), mutta onneksi hatarasti ylläpidetyn itsevarman ulkoasuni raoista paistava Epätoivo™ ajoi naiset pois häiritsemästä.
Hyvä bändi esiintyi, ja todella osasi esiintyä. Hienoutta.
Tapahtumaan oli kutsuttu about 450 vierasta, mutta pienen väärinymmärryksen vuoksi kaikki saivat VIP-leiman käteen, eivätkä vain ne tietyt 150. Tämä johti hupaisaan tilanteeseen kun yökerho avautui yleisölle, juomat alkoivat maksaa rahaa, ja VIPpien oli tarkoitus siirtyä 150:lle tarkoitettuun takahuoneeseen jatkamaan juhlia firman piikkiin. Tuli lähinnä opiskelijoiden puhelinkoppiinahtautumiskisat mieleen. Baarimikot tietenkin tekivät juomia hiki hatussa mutta ei kännäävää vieraslaumaa mikään tyydyttänyt. Oma juomasaldoni jäi vähän laihaksi (yksi tervetuliaisskumppa, yksi kossuvissy) kun jonotettuani 20 minuuttia luovutin. Kokeneemmat baarissakävijät osasivat jotenkin aina huomaamatta hivuttautua eteeni baaritiskijonossa. En minä yleensä juo about mitään, mutta nyt tämän kerran olisi tehnyt mieli pikku känniä, olinhan vieläpä julkisilla liikkeellä. Ei sitten. 🙁
Juhlien edetessä desibelilukemat alkoivat tapailla luokkaa ”kaveri huutaa suoraan korvaasi etkä silti tajua mitä hän sanoo”, laskuhumala alkoi painaa mielialaa ja alkoi tehdä mieli kotiin. Palasin bussilla siinä klo 1 maissa, työkaveri sattui samaan dösään. Hänellä oli näköjään taas uusi tyttöystävä. Jotkut löytävät uuden niin helposti ja nopeasti.
Yritin sitten nukkua, mutta uni ei oikein tullut. Jokin vaivasi mieltä, en oikein tiedä mikä. Olisi pitänyt osata nauttia suuren uurastuksen päätöksen kunniaksi pidetyistä juhlista enemmän, mutta en pystynyt, tai jotain.