Sain tänä aamuna todistaa pientä liikennevahinkoa ja olla siitä ilmeisesti myös tahtomattani osallinen.
Olin kävelemässä kohti duunipaikkaa. Toimistomme edessä on laaja tietyöoperaatio jonka jäljiltä jalkakäytävät ovat kapeita ja siellä täällä lojuu kivenmurikoita. No, kuulin vasta ihan viime sekunnilla että skootteri oli lähestymässä takaapäin (ks. väylä on sallittu mopoille) ja aloin väistyä sivuun. Satuin kuitenkin olemaan erityisen kapeassa kohdassa, ja tien reunassa oli vielä niitä murikoita, joten minua ohittanut skootteri ajoi niin hitaasti yrittäessään välttää sekä minut että murikat, että kellahti kyljelleen.
Kaksi teinityttöä makasivat aikansa (skootteri ei ollut kaatunut heidän jalkojensa päällä joten tilanne ei näyttänyt pahalta) ja alkoivat sitten ulvoa. Kysyin ”sattuiko pahasti?” ja ojensin kättä auttaakseni heidät pystyyn. He eivät kuitenkaan reagoineet. Huomasin että skootterista vuoti bensaa joten nostin sen pystyyn, ja jonkin aikaa sohittuani sain sen tukijalan varaan.
Toinen tyttö alkoi sitten valittaa että hänellä oli polvessa tikkejä, ja nyt ne sitten ratkesivat. Verta näytti tulevan eikä näky ollut ihan kiva. Raksamies tuli paikalle kännykän kanssa ja alkoi soittaa apua paikalle. Totesin voivani poistua paikalta, ja häivyin vähin äänin ennen kuin teinitytöt ehtivät kohdistaa irrationaalisen raivonsa minuun (minulle käy aina sillä tavalla näissä tilanteissa, sillä – ilmeisesti – lievästi autistisena katson ihmisiä jotenkin väärällä tavalla jolloin he kriisitilanteissa raivostuvat minuun vaikka yritän vain auttaa).
Tämmöstä elämää. Toivottavasti tyttö saa uudet nätit tikit polveensa.