Suomalaiset, tämä pohjoisen juro ja synkistelevä kansa. Olemme eläneet pimeässä marraskuussa ennenkin, mutta aina vain uudelleen se iskee meitä kasvoille kylmyydellään ja ankeudellaan. Saa meidät entistä enemmän kiroamaan kotimaatamme.
Busseissä ihmiset eivät moikkaa kuskia saati sitten toisiaan, kuljetaan vain ohi. Ruokakaupoissa valitetaan jonojen pituudesta ja jos joku hymyilee, häntä pidetään kaistapäänä. Miksi on näin? Mikä Suomessa oikein mättää?
Pimeys? Pohjoisuus? Okeistopolitiikka? Tiedä häntä.
Joka vuoden kohokohta on matka Kanarialle, pois ja kauas sittenkin. Ja kun sitten taas palataan ruskeina takaisin, jatkuu se ikuinen nurina.
Kyllästyttää.
