Ihmiset. Niitä on joka puolellani, ympärillä, takana ja edessä. Mutta kuitenkin, tästä huolimatta, olemme yksin. Nyky-ihminen elää kaupungeissa, jossa ihmiset pakkautuvat busseihin ja kauppakeskuksiin, ollaan kiinni toisissa fyysisesti. Tämä ei kuitenkaan takaa henkistä läheisyyttä, päinvastoin.
Joulu on kaupankäynnin luvattua aikaa. Lapset vinkuvat jo lokakuussa uusia leluja ja isäpappa raataa sitten niiden eteen niska limassa siellä huonosti ilmastoidulla toimistolla, kahdeksasta neljään. Pienimmät jäävät isompien jalkoihin tässä nykypäivän kulutusjuhlassa, kauppakekusten lumetodellisuus kutsuu luokseen rännässä taivaltavia ihmisiä, kun siellä ulkonakin on taas niin surkea ilma. Siispä kuluttamaan lisää!
Ihan oma lukunsa ovat tietysti joululaulut. Meille lauleskellaan radion eri taajuuksilla joulupukinmaasta ja tiptaptiptap. Näitä lauluja sitten pitää kuunnella ja katsoa, kuinka edessä jonottava mummo latoo liukuhihnalle kinkkuja ja joulukalentereita. Stressisuoni sykkii ja kaikki on niin kimaltavaa.
Joulu joutui taas pohjolaan.