Olen jatkanut sitä hengittämistä, olen jopa päässyt ulos. Pienin askelin, pikku hiljaa. Se on jännä miten ulkopuolinen saattaa nähdä toisen toiminnassa tietyt käyttäytymismallit ja asiat, jotka liittyvät toisiinsa. Tän sain kokea, kun kävin yhden tädin kanssa juttelemassa. Sieltä sai aikas mielenkiintoiset eväät ja paljon pohdittavaa itselle. Kai se vain on niin, että itsellä on tietyt ehkä opitutkin käyttäytymismallit, joita ei edes itse tajua ennen kuin joku toinen ne sanoo ääneen.
Jotain on siis tänäänkin opittu tai sanottakoon, että oppiminen on tänään alkanut, lopputulokseen on vielä piiiiitkä matka. Ja itsensä arvostaminen ja rakastaminen on yksi niistä. Koska mä olen just ihan paras tällaisenä kuin mä olen, jos joku ei sitä tajua niin sääli sen kannalta. Niinpä, varasin itselleni huomiseksi kampaajan. Jotain ihanaa, kivaa ja hömppää vain minulle<3