Hei Rakkaani!
Olen kaivannut sinua kovin ja siksi ajattelin kirjoittaa. Sinä et vielä ehkä ollenkaan tiedä kuka minä olen, enkä minäkään ole varma sinusta. Ehkä olet käynyt joskus elämässäni, ehkä se olit sinä, joka hymyilit minulle kauppajonossa tai sinäkö se olit kun päästit suojatien yli ja minä moikkasin sinulle kiitokseksi. Ehkä, tai sitten ei vielä olla koskaan tavattu, mutta se päivä tulee vielä. Kerran jo luulin sinut löytäneeni, mutta ei, et se tainnut olla sinä. Se outo kangastus kohteli huonosti ja jatkoi matkaansa.
Sinua minä odotan, kunpa siihen ei menisi niin pitkään kun tavataan. Ajattelen sinua usein. Aamulla aamukahvin lomassa mietin, nukuitko yösi hyvin ja illalla mietin miten sinun päiväsi on mennyt, miten se sinua kohteli. Kuvittelen sinut viereeni ja kaikki on heti paremmin. Odotan sitä päivää, kun sinusta tulee totta. Sinusta tulee kaksi nauravaa silmää, tutut kasvot joille hymyillä, käsi jota koskettaa. Ihminen, joka on vierellä elämän myrskyissä ja tyvenissä.
Olet tärkeä!
Sitä päivää kovasti odottaen Peppi