Onko se niin, että ihmisten on nykyisin vaikeampaa sitoutua kuin joskus ennen? Onko nykyisin liikaa houkutuksia, liikaa vaihtoehtoja? Tahtovatko ihmiset että aina on kivaa ja mukavaa ja jos suhteessa tulee ryppyjä, niin on helpompi ottaa ja lähteä kuin jäädä selvittämään asioita. Onko se niin, en tiedä. Jotenkin vaan tuntuisi. Toki en halua yleistää.
Joskus ennen vanhaan oli enemmän kuin tavallista, että mentiin nuorena naimisiin, oli paljon lapsia, enemmän perhekeskeisyyttä ja elämän mittaisia liittoja. Milloin kaikki muuttui ja miksi. Toki yhteiskunta muuttuu ja ihmiset siinä mukana, mutta onko pakko jos ei tahdo.
Itse ainakin tahtoisin uskoa ns. vanhanajan sitoutumiseen. Miksei se voisi olla mahdollista nykyisinkin.
Tästä aiheesta tuli mieleen vanha pariskunta, jonka tapasin töissäni. Molemmat kävivät jo yhdeksättäkymmenettä. Herralla oli muisti mennyt ja hän oli kovasti pelokas ja epävarma lääkärin toimenpiteiden suhteen. Hän tokaisi vaimolleen, että pidä sinä nyt minusta huolta ja pidä minun puoliani, kun olet tähänkin asti jaksanut nämä kuusikymmentä vuotta. Liikuttavaa.