Enpä ole tottunut julkisesti elämästäni tuntemattomille avautumaan, mutta sallittakoon se nyt. Lyhyestä virsi kaunis: pitkä parisuhde (8 v.) kariutunut ja todellisuus iskee kasvoille, kun täytyisi koota itsensä ja alkaa todenteolla järjestelemään elämäänsä uusiksi. Ajatus yksinäisyydestä pelottaa uskomattoman paljon, osaltaan myös siksi, että edessä on muutto uuteen kaupunkiin ja lähes kaikki entiset elämänympyrät jäävät taa. Pikkuhiljaa, aivan pienin askelin tässä kai mentävä eteenpäin..
