Kävelen halki kaupungin
Työntäen vaunuja edelläni
Pieni tyttöni istuu vaunuissa
Edessä hänelle avautuu ihmeellinen maailma
Tytär hihkuu ilosta
Kun näkee puuhun kiipeävän oravan
Yhdyn iloon hetkeksi
Kunnes taas palaan ajatuksiini
Aurinkolasit peittävät silmäni
Jottei kukaan näe tuskaani
Sitä murhetta joka kuvastuu silmistäin
Kun taas onnellisen parin filmissä näin
Missä on rakkaus?
Sitä ilman jäin
Lapseni kasvatan yksinäin
Vanhempi rouva polkee ohitse
Katsoo selvästi paheksuen
Kun sytytän mentholsavukkeen
Kävelen ohi nuorten tyttöjen
He ilkkuvat perääni nauraen
Mitä hekään tietävät elämästäni?
Itse valitsin polkuni
Olen niin paljon vahvempi
Kun teen aivan kaiken yksinäni
Silti toivoisin miehen vierelleni
Sen joka jakaisi murheeni ja iloni
Sen kenen viereen käpertyä iltaisin
Nukahtaa hymy huulillani
En jaksaisi enää odottaa
Että sen miehen kohdata saan
Ehkäpä jonakin päivänä
Siihen asti kuljen lasit silmillä
——————————–
bujakabujaka
päivän ja elämän fiilikset heikon runon muodossa
jeij